Ajatuksia työstä ja elämästä.

Moi,

Ajatus blogin tyylisuunnan vaihtamisesta on itänyt jo pitkään ja olen halunnut tehdä siitä paljon henkilökohtaisemman ja pohtia enemmän ihmistä ja itseäni. Minulla myös vilisee aika paljon ajatuksia päässä niin uskon, että niistä kirjoittelu voi auttaa jäsentämään niitä ja mahdollisesti herättämään uusia, vielä hienompia ajatuksia. Ajattelin korkata uuden blogin miettimällä työtä ja miksi sitä tehdään  Tämä on myös erittäin hyvä aihe kirjoittaa, koska kirjoittajalla ei oikein ole mitään hajua asiasta. Eli siis lempitilanteeni jossa turha tieto ei rasita mielenkiintoista spekulointia.

Ihan alkuun pitää muistuttaa, että tämä teksti kuvaa sitä miten minä ajattelen asioista joka tarkoittaa sitä, että nämä on minun mielipiteitä ja erittäin suurella todennäköisyydellä monetkin näkemykset tulee vielä muuttumaan.

Monet tietävätkin, että olen vähän omalaatuinen ja aavistuksen mahakas pikku hobitti, jolla on monenlaisia haluja ja mielitekoja. Yksi niistä on kaiken mahdollisen kvantifioiminen ja pilkkominen jotenkin ymmärrettävään muotoon jotta niitä asioita voi sitten pyöritellä päässään ja analysoida kun pitäisi tehdä töitä jotta saa rahaa jolla maksaa laskuja. Mitä tämä tarkoittaa? Se tarkoittaa sitä, että kun lähden miettimään ihmisen elämää niin tässä tulee menemään aikaa. Otetaan esimerkki. Joku sanoo minulle, että työ on tärkeä osa ihmisen elämää. Minä alan välittömästi miettimään, että mitä sen termin takana oikein mahtaa asustaa. Siihen kuuluu usein kaksi matkaa sinne ja takaisin. Matkan voi taittaa kävellen, juosten, pyöräillen tai lentäen jonka jälkeen alan pohtimaan, että mitkä näiden vaihtoehtojen hyvät ja huonot puolet on sekä sen yksittäisen päivän kannalta, että myös yleisenä elämänvalintana. Noita minä sitten puntaroin mielessäni ja pääsen jossain vaiheessa siihen, että ihminen on siellä työpaikalla. No siellähän tapahtuu ihan älyttömästi asioita. Ihmiset vuorovaikuttaa keskenään ja vaikutus voi olla positiivinen, neutraali tai negatiivinen. Joku sanoo, että töissä voi toteuttaa itseään ja siellä on hienoa ja toinen taas sanoo, että työ on paskaa kun ihmiset on idiootteja ja uupuu siellä täysin. Minusta itsensä toteuttaminen tarkoittaa sitä, että ihminen kokee olevansa merkityksellinen ja merkityksellinen ei voi oikein olla muille kuin itselleen ja toisille ihmisille. Ei yhteiskunta oo mikään todellinen asia etkä sinä voi olla sille tärkeä tai epätärkeä. Se on ihmisten keksimä iso termi millä sekoitetaan kaikkien pää. Ihminen on usein myös sellainen, että se mitä meidän lähellä tapahtuu menee ihan eri tavalla tunteisiin kuin tapahtumat mitkä on kauempana. Kaikki keskustelut ja eleet työpaikalla ovat yksittäisiä tapahtumia millä on joku vaikutus sinuun ja ne ovat sinua lähellä. Elämässä yleisesti omaksuttu viisaus on, että ei kannata hengata kusipäiden kanssa. Yhdistämällä tämän totuuden ja pohdintani voin epätieteellisesti tehdä johtopäätöksen, että työ on elämänlaatua nostava tekijä vain jos siellä on hyviä tyyppejä. Se on sama hengaako kusipäiden kanssa töissä vai vapaa-ajalla, mutta elämä ei ikinä oo kivaa niiden kanssa.

Mites jos tarvitsee rahaa ja työ on ihan OK, mutta työporukka ei? Ihminen ei ikinä saavuta optimaalista tilaa missään ja on täysin normaalia joutua tilanteeseen jossa hommat ei toimi. Tämä ei minusta ole vakavaa, kun pitää huolen et tekee jotain muutoksen eteen. Omalla kohdallani olen vakuuttunut, että ehdoton prioriteetti on, että ihmiset töissä antaa minulle useimmiten jotain positiivista energiaa ja sitä kautta merkitystä olemassaololle. Ajatus siitä, että teen pitkään töitä huonossa ympäristössä jotta voin ostaa asioita mitä en välttämättä tarvitse on kammottava.

Suurin ja yleisin argumentti työnteon puolesta on tietysti se, että siitä tulee sitä rahaa millä saa sitten ostettua asioita mitä tarvitsee ja haluaa. Kaikki tietää, että elämässä pitää edistyä ja se tarkoittaa, että ensin suoritetaan koulu, sitten mennään töihin, sitten ostetaan asunto ja tehdään lapset jonka jälkeen voittaa pelin. Pelissä saa bonuspisteitä siitä jos ihmiset ihailee pankkitiliäsi, työtäsi, asuntoasi tai lapsiesi harrastuksia ja jättipotin jos tekee unelmistaan totta ja kertoo siitä maailmalle. Pisteitä menettää jos jää näissä asioissa jonkun itse keksimänsä rajan alapuolelle. Entä jos ei halua pelata? Tämä on se iso kysymys mitä oon itse pohtinut. Kysymyshän ei tietenkään ole absoluuttinen eli pelaat tai et vaan kysymys on siitä minkä verran haluat pelata ja miksi. Tähän todella vaikeaan ongelmaan lähtisin ensin hakemaan vastausta siitä miten ja miksi ihminen saa tyydytystä.

Kun asiaa lähtee oikein pohtimaan niin sitä huomaa, että monet asiat tuo tyydytystä. Omia halujaan ja etenkin niiden motiiveja on myös hankala erotella, mutta itse olen jakanut ne käytännössä kahteen kategoriaan: 1) egopaskaan ja 2) ei-paskaan.

Se mitä tällä haen takaa on se, että jos ihminen vaikka tienaa sata tonnia vuodessa niin kysymys on aina vaihtokaupasta. Vaihdat omaa aikaasi joka on sinun elämän energiaasi mitä on rajallinen määrä siihen, että saat rahaa ja olet tyytyväinen. Minusta siinä on suuri ero kuinka paljon siitä tyytyväisyydestä tulee siitä, että muut ihmiset näkevät kuinka paljon tienaat ja mitä kaikkea hienoa teet ja hurraavat ja miten paljon siitä, että rakastat oikeasti meren tuoksua ja haluat ajella jahdillasi pitkin poikin jahdaten naisia tai miehiä saarelta saarelle. Jos minun pitäisi määritellä ihmisen ego niin sanoisin, että se on riittämättömyyden pelkoa. Jos ihminen rakentaa elämänsä tuon pelon ohjaamana niin en sano, etteikö se olisi todellista onnellisuutta vaan siinä on minusta hirmuinen riski. Jonain päivänä on täysin mahdollista, että jahdilla ei enää ajella ja elämä ei edistykään niin kuin on ajatellut ja pitää konkreettisesti mennä wall streetiin 30. kerroksesta. Pahinta tuossa riittämättömyyden pelossa on minusta se, että se asettaa meille täysin fiktiivisen vaatimustason elämälle mitä varten sitten painaa menemään eli huomaamattaan saattaa rakentaa elämänsä täysin älyttömien asioiden ympärille.

En usko, että kukaan pystyy elämään ilman tuota pelkoa ja kovinkin guru varmasti joskus sortuu ajattelemaan että on kova guru. Se mitä minusta voi tehdä ja ihmisen tulisi tehdä on miettiä, että miksi tekee asioita ja missä voimakkaimmin tulee esiin egopohjaiset motiivit. Suurella egolla myös saadaan asioita aikaan ja tapahtumaan ja on varmasti maailmaa viety hurjasti eteenpäin, mutta ihmisen oman elämän kannalta olisi minusta syytä pyrkiä pelkäämään mahdollisimman vähän.

Summa summarum, tämän tekstin voisi tiivistää niin, että olen tullut siihen lopputulokseen, että kannattaa rehellisesti miettiä miksi haluaa tiettyjä asioita ja kannattaa opetella ihailemaan itseään niin ei ole niin riippuvainen muiden ihailusta. Ensi viikolla oon sit varmaan jotain toista mieltä. Tällaista tämä aina on. En tietenkään jaksa oikolukea tätä ja pahoittelut psykologeille jotka pahoittaa mielensä kun määrittelen asioita miten lystään.

Keskustelupalstojen titaanit.

Ajattelinpa kirjoittaa lyhyen luonneanalyysin keskustelupalstojen titaaneista lajityypeittäin. Tänään facebookissa avauduin siitä, kuinka paljon aikaa tulee vietettyä niitä lukien joten minulle on muodostunut kohtuullinen käsitys näistä analyyttisen ajattelun sankareista. Tässäpä ne ovat:

"Mä tuun oikeelta ja oon oikeassa" -superihminen.

Tälle useimmiten miespuoliselle ihmiselle maailman mysteerit on selvää pässinlihaa. Ongelmat ratkeaa, kun pakko-sterilisaatio saadaan käyttöön kaikille alle 6 000 €/kk tienaaville ja kaikenlaiset hipit ja hattiwatit saadaan omalle saarelle sekä vankilapalvelut ulkoistettua venäjälle. Vapaa-ajalla kyseinen tyyppi nauttii rankaisemisesta ja suorittamisesta sekä molempien aktiviteettien promootiosta. Ihana ihmistyyppi.

Sateensuojakommunisti.

Elämänsä ahkeraa työntekoa vältellyt ja herra-vastaisuutta työpaikan kahvihuoneessa levittänyt herrasmies. Jos hänellä olisi valta ja voima niin verokarkurit olis hirtetty ja ay-liikkeen saunaillassa ruoskittais wahlrooseja ja kaikki näkisi mitä oikeudenmukaisuus on. Jos vielä jonain päivänä.

Sananlaskuveijari.

Sananlaskuveijari on hauska ja tietäväinen tyyppi. Ainoa puute on, että hänen sananlaskunsa harvemmin liittyvät millään tavalla aiheeseen. Mikäli on kysymys maanjäristyksestä, "Ei kysyvä tieltä eksy." tai jos artikkeli käsittelee hirttotuomioiden oikeudenmukaisuutta "Ei Luojakaan laiskoja elätä." Tarpeellinen lisä kerrassaan.

Antipsykologi-bisneskonsultti

Usein kohtuullisesti, mutta ei kuitenkaan älyttömän hyvin menestyvä oman elämänsä supersankari. Antipsykologia on kansan keskuudessa saavuttanut psykologian vastavoimana suuren suosion etenkin mediaanitulossa hieman keskiverron yläpuolella olevien ihmisten keskuudessa. Päällimmäisenä ajatuksena on, että ihmistä ei tarvitse ymmärtää vaan ihmisten pitäisi aamulla katsoa jumalauta peiliin ja ottaa itseään niskasti kiinni ja lopettaa kitinä. Solmio kaulaan, pepsodent-hymy naamalle ja eikun oikeisiin töihin yhteiskunnan nettomaksajana ja yhteisön tukipilarina. Näitä löytää alan etujärjestöistä kuin sieniä sateella.

Tosi akateemikko

Korkeakoulun viidessä vuodessa suorittanut tyyppi joka kumartaa vain ja ainoastaan koulutusta ja tekee selväksi että saavutukset eivät merkitse mitään ilman tutkintoa. Vapaa-ajalla kyseinen henkilö usein nauttii ruotsalaisesta huippututkimusesta ja korrelaatiodatasta. Kausaalisuuden hän kokee synonyymina kiusaamiselle.

"... koska minä, minä, minä" -generalisti.

Nämä viheltäjät kuuluvat ehdottomasti omiin suosikkeihini. Ajatusmaailma on sellainen, että niitä asioita mitä ei itse ymmärrä tai tarvitse ei ole olemassa tai ainakin ne ovat täysin turhia. Jos on itse opetellut lukemaan niin peruskoulu on turhaa ja kun pitää päänsä kaljuna niin parturien hinnoista ei kannata kitistä. Ja mikä älytön hinku voi olla teatteriin, kun tv:stä tulee SM-liigaa lähes läpi vuoden ja kesällä voi katsoa uusintoja. Ettäs niin.

Suomalainen sotalordi

Tämä ansaitsee ihan oman mainintansa, koska maailmassa on paljon sotia ja aseita niin niistä usein myös keskustellaan. Tämä arviolta 1950-luvulla syntynyt mieshenkilö on kuullut, että eräs kiinalainen sotalordi on sanonut sitä ja tätä. Hän ei ole tietenkään kyseisen henkilön tekstejä lukenut ja suurin osa lainauksistakin on virheellisiä, mutta hän on varma että pasifismi on kamala aate. Aasi ja silta saa kyytiä, koska Sun Tzu.

Perus suomalainen heter-o mies

Hän ei homoja suvaitse eikä somaleita kumarra. Elämä olis mallillaan jos afrikkalaiset ei ryöstäisi kaikkea omaisuutta minkä synnyinmaassaan  hän on kerennyt kovalla työllä hankkimaan. Voidaan todeta, että valitettavasti on oppinut alkeelliset kirjallisen ilmaisun taidot joilla saa viestinsä näkyviin.

Herra tai rouva subjektiivinen totuus.

Riku Rantalaa esikuvana ihannoiva ihminen, joka tietää että Kambodzea on oikeasti tosi hieno paikka, koska on itse käynyt siellä ja hänelle on tarjottu siellä teetä. Tästä syystä kansantalouden barometrit menettävät merkityksensä. Avarin ihmistyyppi mikä planeetalta löytyy.

Tässäpä nämä ensimmäisenä mieleeni tulevat lajityypit, jotka tekevät lehtien keskustelupalstoista niin nautinnollisia. 

Minun strategiani Suomelle.

Moro,

Nyt vaalien jälkeen tuli sellainen tunne, että kirjoitan vähän pidemmän tekstin kuin facebook statuksen yhteiskunnallisista asioista. Erilaiset strategiat ja ehdotukset tuntuu olevan kuumaa tavaraa niin ajattelin laatia omani. Ensiksi on hyvä kertoa ja kerrata lähtökohdat miten minä asiat näen jotta teksti avautuisi oikealla tavalla.

Suomen talous, tiivistetty oppimäärä.

Suomessa on yksityinen sektori joka tarkoittaa sitä, että meillä on yksityisiä organisaatioita joissa ihmiset tekevät jotain minkä toiset ihmiset ostavat joko kotimaassa tai ulkomailla. Organisaatiot eli työnantajat sitten palkkaavat ihmisiä eli työntekjöitä töihin ja yleensä kerran kuussa siirtävät summan x rahaa työntekijän pankkitilille, kun työntekijä on vienyt työnantajalleen verokortin. Tämän jälkeen valtion mandaatilla toimivat organisaatiot, kuten verottaja ja vakuutusyhtiöt lähettävät yritykselle lakisääteisiä maksuja eli laskuja summalla y. Vakuutusmaksujen suuruudet riippuvat työn vaarallisuudesta ja tuloveron määrä on tunnetusti progressiivinen eli mitä enemmän haluat työntekijää palkita, sitä ahneemmaksi käy valtio. Eläkevakuutusmaksut ovat "tasaveroja". Huomaatte varmaan, että en puhu yksityishenkilöistä veronmaksajina, koska tämä on sosialistien luoma illuusio vailla todellisuuspohjaa. Työntekijä vie yritykseen verokortin ja yritys hoitaa loput. Tulovero ei eroa laskuna juurikaan muista valtion lähettämistä laskuista ja bruttopalkka jonka näet verotustodistuksessa on sellainen kiva luku joka innostaa yhtä ja harmittaa toista, mutta ei se mitään oikeaa yksityishenkilön omaisuutta ole.

Mikäli yritys selviää tästä laskujen ensimmäisestä aallosta plussalle, palkitaan siitä niin, että valtio ottaa voitosta yhteisöveron ja jos tämän jälkeen vielä yrityksen omistaja saa jotain jaettua itselleen esimerkiksi osinkoina otetaan siitä toiseen kertaan pääomaveron muodossa.

Tämän jälkeen yrityksessä työskentelevät ihmiset ostavat sitten nettopalkastaan hyödykkeitä joista maksetaan enemmän tai vähemmän arvonlisäveroa tai muita kulutusveroja. Jos ostat viinaa, röökiä ja polttoainetta, kuulut suurimpaan hyväntekijäryhmään, koska et oikeastaan maksa muuta kuin veroja ja kuolet nuorena jolloin sinulle ei tarvitse maksaa eläkettä ja työnantajasi maksamat eläkemaksut voidaan jakaa muille. 

Ennen siirtymistä julkiselle puolelle on hyvä tiedostaa tärkeä ero yksityisen ja julkisen puolen työllä. Yksityisen sektorin työ on markkinaehtoista eli ostajat määräävät kuinka paljon työtä ja sen tuloksia hankitaan ja kaikki yritykset ja sen työntekijät altistuvat suoralle ostajien arvionnille jonka lopputulos sitten tunnetaan akateemisen kommunistitohtorin nemesiksenä, markkina-arvona.

Tässä on myös erinomainen tiivistelmä laskupinosta jonka yritykset saavat(valtion tuotot ovat yrityksien menoja): https://www.veronmaksajat.fi/luvut/Tilastot/Verotuotot/

Eli valtion asettamat rasitteet ovat melkoiset, mutta tottakai hyvinvointi ja turvallisuus maksaa. Suurimman menoerän muodostavat lääkärien, opettajien, poliisien yms. palkat ja aika massiivinen eläkevakuutusjärjestelmä(joka toki myös tuottaa). Rasitteet ovat jopa niin suuret, että yrityksiltä ei pystytä keräämään riittävästi maksuja ja vaikka yhdistetään valtion omistuksien tuotot niin silti ei raha riitä. Tällöin otetaan paljon uutisissa puhuttua velkaa valtiolle jolla alijäämä sitten paikataan. 

Tässä vaiheessa on ehkä hyvä kerrata mitä tarkoittaa toinen epähumaaniksi tituleerattu termi eli "nettoveronmaksaja". Tämä on varsinkin akateemisessa maailmassa inhottu käsite, koska jos käyt peruskoulun, lukion ja yliopiston jonka jälkeen työllistyt julkiselle sektorille ja saat eläkettä hautaan saakka, et pääse koskaan tähän ryhmään, koska koko koulutus ja palkka maksetaan joko lähettämällä laskuja yrityksiin tai velkaannuttamalla valtiota. Eli jos yksityisellä sektorilla työskentelevät ihmiset elävät illuusiossa verojen maksun suhteen, niin julkisella puolella ei ole mitään maksajia, on vaan saajia eli kaikki osuudet palkasta eläkevakuutusmaksuineen, veroineen ja nettopalkkoineen on otettu laskuttamalla yrityksiä markkinaehtoisesta työstä. 

Onneksi on olemassa keynesiläinen taloustiede, jolla tarkoitetaan sitä, että ei oikeastaan tarvitse tehdä mitään järkevää koska vaikka palkkasi on kuluerä, kun tuhlaat sen niin kotimainen kysyntä kasvaa ja yksityisen sektorin tulot myös. Eli näin luodaan autokauppiaista ja shampanjan-tuonti firmojen omistajista verovaroilla miljonäärejä. Tämä oli sitten kärjistystä, mutta toivottavasti ymmärsitte pointin. Kuulostaa hölmöltä ja on vielä paljon hölmömpää, koska turhasta virasta tienattu raha tarkoittaa aina esimerkiksi vientiteollisuuden heikentynyttä kilpailukykyä, koska ilman sitä tai tätä virkaa olisi mahdollistaa sakottaa yrityksiä vähemmän mikä taas mahdollistaa paremmat palkat työntekijöille, suuremmat voitot omistajille tai vaihtoehtoisesti investointeja yritystoiminnan laatuun joilla on taas aina jonkinnäköinen positiivinen odotusarvo kasvuun.

Vientiteollisuudesta puhutaan usein maksajana ja se johtuu siitä, että Suomi on viiden miljoonan ihmisen kansa ja maapallolla on seitsemän miljardia ihmistä. Tämä tarkoittaa sitä, että jos teet täällä jotain ja viet maailmalle on siellä ihmisissä mitattuna 1 400-kertainen markkina. Tästä syystä myös liiketoiminnan koko ja tarvittava työvoima on yleensä ulkomaankauppaa käyvissä yrityksissä suurempaa. Eli ei vientibisnekset ole mitenkään arvokkaampia, mutta reaaliteeteista johtuen Suomen kaltaista systeemiä ei voida muuten rahoittaa kuin onnistumalla viennissä.  

Eli yhteenvetona voisi sanoa, että minusta pitäisi rankoa niitä ketkä elättää vähemmän ja valtakunnallisen strategian pitää tähdätä viennissä onnistumiseen. Seuraavaksi siirrytään sitten siihen jännittävään osuuteen eli mitä tässä kannattaa tehdä?

Jokaisen hyvän strategian taustalla on selkeät tavoitteet ja selkeät tavoitteet tarvitsevat oikeat mittarit.

Tässä vaiheessa ei voida välttää omien arvojen sekoittumista strategiaan ja toimenpiteisiin joten tässä on minun visio. Minä kannatan yhteiskuntaa, jossa kerätään yrityksiltä lakisääteisiä maksuja joilla maksimoidaan yksilön mahdollisuus onnellisuuteen turvamaalla seuraavat asiat:

1) Fyysinen- ja henkinen terveys,

2) Sivistys.

3) Vapaus.

Ja nimenomaan tässä järjestyksessä. Perustelen tätä niin, että jos sinulla on mielenterveysongelma tai kasvain päässä, niin et pysty nauttimaan mistään etkä tekemään mitään tuottavaa joka tapauksessa eli ensin on hoidettava ihminen kuntoon ja sitten tulee kaikki muu. Tämä on myös elinehto yrityksille, koska terve työvoima on kaiken menestyksen kulmakivi. 

Toiseksi sivistys johon sisällytän koulutuksen, itsenäisen ajattelun ja itsetuntemuksen ja perustelen tätä niin, että vaikka olisi vapautta niin jos ihmisen sivistystaso ei riitä ymmärtämään, että miksi tulee toimia sekä itsensä että yhteisön hyödyksi ei vapaudesta välttämättä seuraa toivottuja tuloksia.

Ja kolmanneksi tietysti suuri määrä vapautta päättää omista rahoistaan ja asioistaan, toivoen että yksilö jolla on vapautta myös ymmärtää miten sitä tulisi käyttää. 

Toimenpiteet

Kaikki on kuitenkin utopiaa niin kauan kuin meillä ei ole riittävästi kannattavia ja kasvavia yrityksiä. Ja nyt sitten siihen, että mitä minä muuttaisin, jotta tilanne olisi toinen. Ylivoimaisesti suurin ongelma Suomessa yrityksien kannalta on, että lakisääteisiä maksuja on valtava määrä ennenkuin tiedetään, että onko mitään jäämässä viivan alle vai ei. 

1) Työaikalainsäädäntö muutettava aivan täysin ja kaikki viikonloput/suurin osa juhlapyhistä poistettava ja siirryttävä 365-päiväiseen vuoteen 7-päiväisen viikon sijaan ja työnantajien pitää saada vapaasti työntekijöiden kanssa sopia työajasta.

2) Työstä aiheutuvia lakisääteisiä kustannuksia leikattava n. 30%. Minulle on ihan sama onko ne veroja vai vakuutusmaksuja.

3) Yhteisövero poistettava ja siirryttävä malliin jossa maksetaan veroa osingoista eikä investoinneista.

Nämä kaikki ovat muutoksia, mitä ajattelin testata fiktiivisen teollisuusyrityksen yksinkertaistetulla tuloslaskelmalla, koska muutoksien tavoite on saada kasvua ja kannattavuutta yrityksiin, mikäs sen kivempaa kuin spekuloida lakimuutosten potentiaalilla. 

TULOSLASKELMA/ANALYYSI A

Nykytilanne(Yrityksellä on 100 työntekijää, 50 konetta ja vuoden 8760 tunnista yritys laskuttaa keskimäärin 2 500 tuntia per kone, laskutustunnin arvo 80 €/tunti). Lisäksi töitä tehdään perinteisellä 06-22 systeemillä eli kaksi miestä tekee kaksi vuoroa. Viikonloppuna on hankala tehdä hommia, koska kustannukset on suuret ja ylitöitä ei muutenkaan kannata teettää kun työn tuottavuus kärsii. 

Liikevaihto: 10 miljoonaa euroa

Palkkakustannukset: 5,4 miljoonaa euroa(100 työntekijän nettopalkka 24 000 euroa, lisäkulujen osuus 30 000 euroa)

Muut menot: 3,1  miljoonaa euroa

Verotettava tulos: 1,5 miljoonaa euroa 

------

Valtion tulot yrityksestä: tuloksesta 285 000 euroa + työstä 3 000 000 euroa = 3 285 000 euroa

Työntekijöiden muodostama netto-ostovoima: 2 400 000 euroa

Osinkoihin ja investointeihin/kasvuun jäävä pääoma: 1 215 000 euroa

TULOSLASKELMA/ANALYYSI B

Nyt päästään sitten mielenkiintoiseen osuuteen eli arvioimaan potentiaalista kasvua tehtyjen lakimuutosten nojalla. Primääritekijät muutokseen ja kasvuun löytyvät aina yrityksen sisältä eli miten hyvin hommat hoidetaan ratkaisee pääasiassa sen, että miten hyvin pärjätään. Oletetaan, että yritys lakimuutoksista innostuneena päättää hakea kovaa kasvua ja sijoittaja innostuneena tuotto-odotuksen parantumisesta sijoittaa yritykseen kuusi miljoonaa euroa ja viidessä vuodessa hommat on aivan uudessa mallissa.

Ensimmäinen muutos, minkä yritys tekee on että se lisääntyneellä pääomalla panostaa myyntiin ja tuotannon laatuun sekä aikoo uuden työaikalainsäädännön myötä ottaa enemmän irti olemassaolevista koneistaan ja vähemmän työntekijöistään. 06-22 systeemi muutetaan 05-01 ja niin, että kahden vuoron sijaan tehdään kolme vuoroa eli 16 teoreettista laskutustuntia on nyt 20 teoreettista laskutustuntia. Lisäksi viikonloput on poistuneet historian kirjoihin joten myös lauantait ja sunnuntait painetaan töitä, joita nyt on tarjolla koska jälki on parempaa ja ulkomaalaisten kanssa kilpailukin on helpompaa kun työn kustannukset ovat laskeneet merkittävästi. Viisas yrittäjä ymmärtää, että työntekijöitä kannattaa palkita jotta saa parhaat ja pysyvät talossa, joten säästyneestä 10 000 eurosta(-30% lasketut työnantajakustannukset) annetaan jokaiselle työntekijälle 3 000 euron palkankorotus ja 7 000 euroa jää käytettäväksi myyjien palkkaamiseen, tuotannon kehittämiseen ja laskutustuntien hinnan alentamiseen.

Jokaisella koneella on tällä systeemillä 3 000 tuntia enemmän myytävää kapasiteettia(enemmän vuorokaudessa + viikonloput). Oletetaan, että yritys saa myytyä näistä puolet. Jos työaika pysyy suunnilleen samana, tarkoittaisi tämä n. 60 uuden työntekijän rekrytointia.

Yritys viiden vuoden päästä Maunolandiassa:

Liikevaihto: 14 miljoonaa euroa(työtä myydään nyt alemalla hinnalla, 70 euroa/tunti)

Palkkakustannukset: 7,52 miljoonaa euroa(160 työntekijän nettopalkka 27 000 euroa, lisäkulujen osuus 20 000 euroa)

Muut menot: 3,5  miljoonaa euroa(Menot ei juurikaan kasva, mutta laitetaan jotain sähkölaskuun ja konsulteille)

Tulos: 2,98 miljoonaa euroa 

------

Valtion tulot yrityksestä:  työstä 3 200 0000

Työntekijöiden muodostama netto-ostovoima: 4 320 000 euroa

Osinkoihin ja investointeihin/kasvuun jäävä pääoma: 2 980 000 euroa

-------

Johtopäätökset

Itsestäänselvyyksien osastolla päästään toteamaan, että kasvu on oleellista. Onko se realistista? Tämä on sellainen pähkinä purtavaksi, että kaikki joutuvat veikkaamaan koska tulevaisuutta ei voi tutkia paitsi Himanen ja se on kallista. Mutulla sanoisin, että jos yhteisövero poistetaan, työn lakisääteisiäkustannuksia leikataan 30% ja viikonloppujen erikoisasema poistetaan niin kasvuarvio on teknologiasektorille todella maltillinen. Jätin myös tarkoituksella lisäinvestoinnit pois, jotta hahmottuisi kuinka paljon potentiaalista kasvua on jumissa typerien lakien takia. 

Laskin myös suunnilleen kasvun niin, että valtio on nollatilanteessa jolloin hahmottuu että minkälaista kasvua suunnilleen voitaisiin tarvita, jotta valtion ei tarvitse leikata mitään ja muutokset voidaan toteuttaa. Toki todellisuudessa valtio voittaa valtavasti lisääntyneiden arvonlisäverojen yms. kautta.

Lisäksi täytyy muistaa, että jos leikataan julkiselta ja työllistytään yksityiselle on hyöty tuplana, koska menopuolelta lähtee ja tulopuolella saadaan. Tämä on hyvin tärkeä asia ymmärtää leikkaamisessa, että jos ihmisistä tehdään työttömiä ja alkoholisteja ei siinä voiteta mitään, mutta jos vienti kasvaa ja pystyy työllistämään ihmisiä on tilanne aivan toinen.

Arvioin myöskin sektoria jonka tunnen hyvin eli heijastelin tuossa vähän mitä voisi konepajateollisuudessa muutokset tarkoittaa, en rohkene arvioimaan muutoksia muualla, mutta tuskin on ainoa toimiala mikä saisi muutoksista valtavan piristysruiskeen.

Muutokset ovat radikaaleja, koska tilanne minusta vaatii kovia ja järkeviä päätöksiä. Esimerkiksi yhteisöveron poistaminen yksinään ei välttämättä toisi haluttuja tuloksia, kun yritykset kamppailee kannattavuuden kanssa ja jos tulee turpaan niin se on sama onko yhteisövero 6% vai 84%. Sitä maksetaan joka tapauksessa 0 euroa. Yhteisöveron poistamisen suurin hyöty tulee minusta lisääntyneinä ulkomaisina sijoituksina mikä näkyy sitten yhteiskunnassa hyötyinä vasta vuosien päästä. 

Haluan vielä muistuttaa ihmisiä erittäin typerästä "Supercell-logiikasta" eli koska supercell pärjäsi niin mitään ongelmaa ei ole. Ensinnäkin, parhaiden tutkiminen on todella vaarallista, koska siitä voidaan päätellä, että tietyissä olosuhteissa tietynlaisella konseptilla menestyttiin. Eli ei oikeastaan mitään. Se, mitä helpotukset yrityksille antavat on aikaa. Aikaa heikoille kehittyä kohtuulliseksi, kohtuullisten hyviksi, hyvien erinomaisiksi ja lopulta erinomaisten parhaaksi. Niin kauan kuin yritys on olemassa, se altistuu jollakin todennäköisyydellä läpimurtoon eli löytää sijoittajan, keksii paremman konseptin tai tekee sen ratkaisevan huippurekryn. Työeläkeyhtiöt ja verottaja ovat suurimpia konkurssiin hakijoita eli palkoista maksamatta jääneet maksut tai verot lopettavat yrityksen, jonka jälkeen yritys ei varmasti voi menestyä. Maksut joita peritään ennen ansaitsemista. Se on typerää, epäloogista ja kaikille vahingollista. 

Jos tekstissä on virheitä, se johtuu siitä että pidän enemmän meuhkaamisesta kuin työni tarkastamisesta. Jos jaksan niin kirjoitan erikseen siitä miten julkinen sektori pitäisi laittaa remonttiin ja rahat käyttää paremmin, tämä kirjoitus kertoi miten se saadaan maksettua.

Kohta on kesä,

Terveisin OMM

Työ ja talous - nuo suuret riidanaiheuttajat. Osa I.

On taas aika palata pitkän tauon jälkeen tuottamattomaan työhön eli blogin raapusteluun. Julkisuudessa käydään kovaa kiistelyä työajoista, eläkkeistä, työttymyysturvasta ja kaikesta mahdollisesta. Parlamentarismille tyypillisesti juurikaan mistään olennaisesta ei tietenkään keskustella, joten jää minun tehtäväkseni sivistää ja rankaista sekä kertoa, että miten asiat tehtäisiin jos asuttaisiin Maunolandiassa.

Alkuun on hyvä ottaa esille eräs hyvin eriskummallinen seikka mikä leimaa keskustelua työstä: Oikeisto on oikeassa vääristä syistä ja vasemmisto väärässä oikeista syistä. Viittaan keskusteluun laiskuudesta ja saamattomuudesta sekä ahkeruudesta ja sankaruudesta. Ihmiset ovat geenien ja ympäristön tuotteita. Vapaa valinta on menestyjien kivijalka, kun he arvioivat omaa menestystään ja valintojen(mahdollisuuksien) puute surkeassa tilassa olevien ihmisten selitys omaan tilanteeseen. Epäonnekkaat ovat tässä oikeassa. On täysin arpapeliä minkälaiset aivot saat ja minkälaiseen kotiin synnyt. Yhdessä kodissa isä kertoo pojalleen miksi on tärkeää olla tavoitteita ja opettaa kärsivällisyyttä ja työntekoa. Toisessa kodissa poika vahtii ettei isä polta kännissä taloa. On naurettavaa väittää, että meillä olisi lähellekään tasa-arvoiset mahdollisuudet. Maailma ei ole reilu. Minä tiesin jo nuorena, kun heitin keihästä 1,5 metriä ja valmentaja ei tiennyt pitäisikö itkeä vai nauraa, että minusta ei tule keihäänheittäjää. Onhan se epäreilua, mutta elämä on. Mikäli haluaisimme samat mahdollisuudet kaikille, pitäisi lapset viedä kaikki samaan laitokseen heti syntymän jälkeen ja suurimmalle osalle tehdä lobotomia.

Edellisestä voidaan johtaa, että jos kerran on mahdotonta ja todella typerää yrittää tehdä tasa-arvoista yhteiskuntaa niin mitä sitten kannattaa tehdä? No mahdollisimman vapaa yhteiskunta, jossa ihmisellä on suuri määrä mahdollisuuksia tehdä elämästään tyydyttävää. Lähestytään hiljakseen varsinaista aihetta ja aletaan miettiä, että miten mahdollisimman monen elämästä saataisiin miellyttävää. Tähän tarvitaan jonkinlainen määrittely, mutta vastaus kysymykseen "Mikä on hyvä elämä?" voi viedä tilaa muutaman kirjan verran. Rajataan siis tässä, että tavoittelen mahdollisimman monelle ihmiselle sellaista peruspakettia missä on mahdollisuus tuntea turvallisuutta, ystäviä ja tehdä omille aivoille palkitsevaa työtä ja viettää sellaista elämää, missä suurin osa aamuista menee hymyillen ja suurin osa illoista kohtuu tyytyväisenä huokaillen. Seuraavaksi luvassa ohjeita paratiisin luomiseen ja havaintoja nykyisestä meiningistä.

Sosialismin juuret ovat Suomessa vahvasti kapitalistiset

Torpparit ja pahat maanomistajat. Sieltä se Suomessa lähtee, tuo vitsaus mikä ravisuttaa yhteiskuntaamme vielä tänäkin päivänä. Ihmiset tekivät työtä ilman mitään oikeutta työnsä tuloksiin. Sellaista oli torpparin elämä. Torppari ei ollut sosialisti, koska ne miehet tekivät tosissaan töitä ja jossain vaiheessa huomattiin, että eihän se ny saatana vetele, että raadat elämäsi hommia ja joku toinen omistaa oikeuden kaikkeen mitä olet tehnyt. Entisen ajan torpparin ja nykypäivän yrittäjän aseman vertaus ei ollut vahinko. Oikeus omistamiseen ja siihen, että työllä voi vaurastua on nimittäin kaiken kehityksen lähtökohta. Se, että viedäänkö sinulta rynnäkkökiväärillä uhaten vai lakipykälällä ulosmitaten on loppujen lopuksi ihan sama. Epäoikeudenmukaisuuden saavuttaessa kriittisen pisteen, niin aletaan taistella vastaan ja jotain mullistavaa tapahtuu.

Kohti oikeudenmukaisuutta

Edellisen paatoksen tavoitteena on teroittaa, että on erittäin tärkeää painottaa oikeudenmukaisuutta yhteiskunnassa. No mikä on oikeudenmukaisuutta? Itse koen mikrotason tarkastelun tässä hyödylliseksi. Oletetaan, että kolme ihmistä, nimeltään Pena, Augustus ja Cleopatra päättää rakentaa yhdessä laiturin ja mökin rantaan. Homma sujuu kuin unelma ja laituri valmistuu ennätystahtia kun kaikki kolme puuskuttavat kuin Paperiliiton Ahonen ruokapöydässä. Sitten tapahtuu jotain odottamatonta, kun Cleopatra liukastuu ja murtaa jalkansa. Pena ja Augustus rientävät apuun, tekevät ystävälleen kipsiviritelmän ja vievät hänet lepäämään ja antavat vielä tujauksen viskiä, jotta Clepan elämä ei olisi niin tuskaista. Sitten kaksikko viimeistelee laiturin ja samalla miettivät olisiko mahdollista tehdä jotain rannalle, että siellä ei niin helposti liukastuisi.

Lähimmäisen rakkaudella ja viskillä Cleopatra paranee ennätystahtia ja pian kolmikko on laituriprojektista rohkaistuneena rakentamassa mökkiä. Homma lähtee hyvin käyntiin, mutta Pena huomaa päivisin ajattelevansa viskiä ja sitä, että miksi on hänen vikansa, että Clepa loukkaantui ja sai väistää laituriprojektissa työtä. Eihän hän luonut liukasta rantaa, joten miksi hänen pitäisi kantaa vastuuta... Päivä päivältä Agun ja Clepan työpanos suurenee suhteessa laiskistuvaan Penaan ja kun ikkunoita aletaan laittamaan ja kaikkia tarvitaan niin Penaa ei näy missään. "Penaaaaa!" huutavat Augustus ja Cleopatra ja hetken päästä alkaa kuulua Penan ääni laiturilta: "Työn orjat, sorron yöstä nouskaa...". Ai vitun vittu. Pena on varastanut kaiken viskin ja juonut itsensä änkyräkänniin ja on nyt kusemassa järveen laiturilta hoilaten punaisia säveliä kovaa ja korkealta. Augustuksen hermo palaa ja hän käy tönäisemässä Penan järveen. Seuraa lyöntimylly ja kaikki lähtee ensiapuun ja mökki jää rakentamatta.

Nyt kävi näin. Miksi? En ehkä ihan absoluuttisen oikeaa vastausta osaa antaa, mutta ehkä ihmiset kokevat että aika on loppujen lopuksi kuolevaisten ainoa resurssi ja että kun ihminen haluaa nauttia jostain tuloksesta, on käyttävä suurinpiirtein sama määrä aikaa ja vaivaa sen saamiseen. Miksi sitten Cleopatraa ei hakattu? Augustus ja Pena tajusivat, että hän ei valinnut loukkaantumistaan ja oli siksi uhri ja useimmissa meissä asuu halu auttaa ja tukea uhreja. Tarinan opetus? Meillä ihmisillä on erinomainen vaisto siitä, mikä on oikein ja mikä on väärin ja sitä tulisi käyttää mahdollisimman paljon rakentaessamme järjestäytynyttä yhteiskuntaa. Esimerkkinä todettakoon, että sosiaaliturvaa uudistetaan niin, että Cleopatra saa jatkossakin rahaa että pääsee hoitamaan jalkansa ja Pena taas pääsee juttelemaan ammattiauttajalle, joka kertoo että vaikka viski on hyvää niin litra päivässä on liikaa. Mitä enemmän valintaa ihmiset kokevat, että tilanteeseen liittyy, sitä epäoikeudenmukaisemmaksi koetaan vastikkeettoman rahan antaminen tälle yksilölle. Tässä myös huomataan, että vastuu ihmisistä joilla menee heikommin on myös välttämätöntä jotta homma pelaa. Jos lyöntimylly käynnistyy kun joku sairastuu, niin taas jää hommat tekemättä.

Ay-liikkeiden ja työehtosopimusten lyhyt oppimäärä

Tämä kappale on käytävä läpi jossain vaiheessa, joten otetaan se nyt tähän. Ay-touhu ja työehtosopimukset muodostavat tragikoomisuuden huipentuman. Jos ei olisi ihmisten hyvinvoinnin tuhoamisesta kysymys, niin nauraisin vedet silmissä, mutta koska on vakavasta asiasta kysymys niin oikeasti meinaa itkettää. En tiedä tunteeko moderni historia toista tällaista edunvalvontaa, missä edunvalvonta tarkoittaa jäsenten kusettamista ja vähitellen jäsenten työmahdollisuuksien järjestelmällistä heikentämistä. Jokainen voi esimerkiksi tarkastella Paperiliiton aikaansaannoksia työpaikkojen suojelussa. Ja ei, tämä ei tarkoita että paperiteollisuuden häviäminen Suomesta on ay-liikkeen syytä. Mutta sen sijaan on varmaa, että liiton tavoitteet työpaikkojen suojelussa on epäonnistuneet täydellisesti.  Tämä johtuu siitä, että työpaikkoja ei voi suojella kiristämällä yrityksiä, koska lopulta kiristät asiakkaita ja omistajia. Edellä sivuttiin jo sitä, että omaisuuden hankkiminen ja sen vapaa käyttäminen on hyvinvoinnin perusta. Ajatus siitä, että voidaan säätää laki, joka kertoo kuinka paljon omistaja saa haluta voittoa toiminnastaan tai miten paljon palkkaa saadaan työntekijälle maksaa(käänteisesti sama asia) on naurettava. Ja vaikka Ahonen on iso kaveri, niin ei hän niin iso ole että jos hänet lähettää Brasiliaan niin eukalyptyspuut ei siellä pääsisi kasvamaan. Päinvastoin, mitä nopeammin yritykset pystyvät reagoimaan muuttuvaan markkinatilanteeseen niin sen paremmat mahdollisuudet on työpaikkojen säilymiseen.


Tarina jatkuu, kun sitä jaksan jatkaa. Tulossa on tietysti asiaa julkisesta kulutuksesta, viennistä ja tuonnista sekä verotuksesta.

Yritystukimalli osa 2

Se on moro taas,

Pitäisi tänään maksaa/skannata yrityksen laskuja niin ajattelin sujuvasti pakoilla kyseisiä toimintoja kirjoittamalla blogia. Lupasin jatkoa yritystukimallille ja vastoin kaikkia odotuksia myös kirjoitan jatko-osan.

Eli edellisessä tekstissä käsiteltiin paljon parjattujen yritystukien teoreettista kannattavuutta ja totesin niiden olevan ehkäpä paras sijoitus ikinä. Nyt sitten kerron kuinka homma pitää toteuttaa ja miksi.

Minkälainen on nykymalli pähkinänkuoressa? Yritykset saavat julkista rahoitusta Finnveralta, ELY-keskuksilta ja TEKESiltä. Finnveralta tulee pääasiassa lainaa ja takauksia, ELY-keskuksilta tukirahoitusta ja TEKESiltä tuettua lainaa ja tukirahoitusta. Näitä sitovat erilaiset kansalliset ja EU-lainsäädännöt, joiden tulkintaan on palkattu ihmisiä jotka sitten selvittelevät keskenään ja yritysten kanssa mitä tukimuotoja voi hyödyntää ja mitä ei. Esimerkkinä näistä on vaikkapa Finnveran yrittäjälainassa oleva sääntö, että 25% kokonaissummasta mikä sijoitetaan yrityksen omaan pääomaan henkilökohtaisena yrittäjälainana pitää olla yrittäjän omaa rahaa, johon kuitenkin käy laina pankista.

Oman lusikan soppaan muodostavat sitten erilaiset hankkeet joiden ideana on, että edistetään jotain tiettyä sektoria yrityksessä tai kaupankäyntiä vaikka tiettyyn kohdemaahan. Hankkeet nimetään raflaavasti, kuten "Venäjä vetää", "Ruotsissa rahaa" tai "Kiinassa kovempaa". Juoni on se, että yritykset maksavat vain pienen osan messumatkasta tai muusta projektin huipentumasta ja lopuksi päästään dokaamaan yhteiskunnan rahoja hyvällä mielellä. Sitten on vielä olemassa erilaiset verkostosysteemit, kuten Finpron vientirenkaat ja vastaavat joissa pyritään yhdessä valloittamaan maailmaa verkostoitumisen voimin.

Eli käytännössä on luotu hyvää tarkoittava byrokraattinen helvetti, jossa suurimmat hyötyjät ovat työpaikan näistä organisaatioista saaneet ihmiset. Kulut ovat valtavat ja tulokset usein todella pienet, varsinkin hankerahoituksessa.

Miten tämä sitten pitäisi hoitaa?

Onneen on tällä kertaa matkaa vain muutama askel:

1) Kaikki hankkeet lakkautettava niin nopeasti kuin mahdollista.

2) Työvoimapoliittinen näkökulma(tukien täytyy työllistää) poistettava välittömästi, koska tämä on kuin kiipeäisi perse edellä puuhun. Työpaikkoja syntyy, kun työntekijöitä tarvitaan eli yrityksen tuotteet menevät kaupaksi.

3) Kaikki julkinen tuki edellyttää julkista pääomasijoitusta yritykseen. Tällä varmistetaan, että vaikka yritys myydään Intiaan mielettömällä voitolla ja veroja kierretään holding-yhtiöiden kautta niin valtio saa samassa suhteessa omansa takaisin. Jos ei maistu, niin eikun vaan yritystä pystyyn ilman tukia.

4) Kompetenssin keihäänkärkenä tulee olla ihmisen tai ryhmän, joka tekee päätöksen siitä, että kannattaako yritykseen sijoittaa vai ei. On myös muodostettava tulevaisuuteen oikeasti nojaava liiketoimintasuunnitelma, jossa kartoitetaan todellinen rahoitus- ja osaamistarve. Tämä vaihe on tietenkin kaikista kriittisin, koska koko systeemi menestyy tai ei-menesty perustuen kartoitukseen ja rahoituspäätöksiin.

Yksi visio mikä minulla on ollut osaamistarpeen täydentämiseen olisi kouluista valmistuneiden integroiminen yrityksiin tässä vaiheessa eli ajatellaan vaikkapa, että Finnveralla on 30% omistus yrityksestä X ja yrityksen osaamiskartoituksessa paljastuu suuri puute myynnin järjestämisessä. Koska myynti on kuitenkin ainoa asia mikä yritykseen tuo rahaa, kunnon omistajan tavoin Finnvera haluaa valvoa omia etujaan ja rekrytoi kolmeksi vuodeksi kaksi henkilöä: Johanin ja Pellen joiden tarkoitus on myydä X:n tuotteita ja palveluita Ruotsiin. Johan on kovan linjan ammattilainen ja Pelle on Hankenilta valmistunut keltanokka joka ei ymmärrä tuon taivaallista vielä mistään. Kolmessa vuodessa Pellestä kuitenkin kehittyy jäätävä ammattilainen, joka Finnveran sopparin loputtua työllistyy itse kohdeyritykseen ja vastoin kaikkia odotuksia ekonomin kouluttaminen yhteiskunnan varoilla ei ollutkaan turhaa vaan rahat tulevat takaisin moninkertaisesti, koska henkilölle löydettiin oikeasti tuottavaa työtä. Tämän ajatuksen voisi tiivistää näin, "jos yritykseen kannattaa sijoittaa suoraan rahaa, kannattaa siihen sijoittaa myös osaamista".

Tässä kohtaa varmaan tätä tekstiä lukevat konsultit ja bisnesenkelit tuntevat kylmän hien muodostuvan ja pelon kouristavan kaulaa, koska tällaisen järjestelmän implementoiti tarkoittaisi suuria ongelmia varsinkin konsulttitaloille, joiden bisnes perustuu siihen, että tarjoamistaan palveluista yhteiskunta maksaa tukina puolet tai enemmän itse asiakkaalle. Voi kyynel. Jos olette oikeasti päteviä niin ei ole mitään syytä miksi vaikkapa Finnvera ei ostaisi osaamista teiltä.

Koko homman taustalla on siis, että yritys on itsessään hanke jota tuetaan. Ei niin, että sokeana ammutaan julkista rahaa taivaalle ja toivotaan, että yrittäjät nappaa siitä siivun ja laittavat sen tuottamaan. Toinen erittäin tärkeä pointti mitä haluan vielä korostaa erikseen on, että rahoituspäätöksien tekijöillä tulisi olla laajaa toimiala- sekä liiketoimintaosaamista ja varsinkin näkemystä siihen, että jos idea-tasolta lähdetään niin kuinka paljon aikaa, rahaa ja osaamista tarvitaan että yritys voi oikeasti menestyä. Tätä osaamista ei välttämättä tarvitse rekrytoida organisaatioon, sen voi myös ostaa yksityisellä kentällä toimijoilta jonne tuppaa se kaikista taitavin porukka valumaan.

-OMM

Olli-Maunon yritystukimalli - osa 1

Ajattelin alkaa pikkuhiljaa keskittymään blogissani asioihin joiden parista minulta löytyy henkilökohtaista kokemusta eli yritysjuttujen parissa mennään ja tänään pohdiskellaan yritystukia. Suhteellisesti Suomen tukijärjestelmän arvioiminen ei minulta onnistu, koska en tunne tarpeeksi hyvin muiden maiden malleja tehdäkseni vertailuita. Suomen järjestelmää pohtiessa voidaan kuitenkin todeta, että systeemi on todella huono verrattuna siihen mitä samalla sijoitetulla rahalla voitaisiin saavuttaa.

Mediassa on jonkun verran keskusteltu yritystukien tarpeesta ja hyödyllisyydestä, joten on hyvä nopeasti käsitellä miksi yritystuki teoreettisesti ajatellen on parhaita mahdollisia investointeja valtiolle. Nopeimmin asiaan päästään tekemällä muutamia yksinkertaisia laskutoimituksia.

Oletetaan, että valtio antaa vakuudetonta lainaa sadalle kansainvälistä potentiaalia omaavalle kasvuyritykselle miljoona euroa. Lainapäätöksiä tehdään onnenpyörän avulla ja käy kaikkien aikojen paskin mäihä ja vain yksi näistä yrityksistä alkaa menestyä. Oletetaan, että tämän yhden menestyvän yrityksen keskimääräinen liikevaihto 25 vuoden ajalta on 100 milj. euroa vuodessa ja verotettava tulos on 10%. Yritys on työllistänyt keskimäärin 600 ihmistä vuodessa.

Mitä tämä yksi suuri onnistuminen tarkoittaa?

Yritys maksaa yhteisö- ja yritysveroa yhteensä: 250 000 000 euroa * 0,26 = 65 miljoonaa euroa

Oletetaan, että osakkeenomistajat ovat saaneet osinkoina verotettavaa pääomatuloa yhteensä 150 miljoonan edestä, jolloin valtion pääomaverotulot ovat noin 30 miljoonaa.

Jos yrityksessä työskentelevien keskipalkka on n. 3 000 euroa/kk tarkoittaa se noin. 27% veroprosenttia per henkilö. 36 000 * 0,27 = 9 720 euroa. 9 720 * 600 * 25 = 145,8 miljoonaa euroa

Työeläkemaksut yms. muut palkan sivukulut yritykselle eli sivutulot valtiolle: n. 1 400 euroa per henkilö/kk eli 25 vuoden aikana yhteensä yritykseltä noin 252 miljoonaa euroa.

Käytettävissä olevaa nettotuloa on työntekijöille kertynyt yhteensä noin 400 miljoonaa euroa. Nyt menee ihan arvailun puolelle(koska olen äärimmäisen laiska tutkija), mutta uskoisin että käytettävistä olevasta nettotulosta vähintään 35% kotiutuu valtiolle arvonlisäverona, polttoaineveroina, alkoholi- ja röökiveroina, makeisveroina, autoveroina yms. 

Tällä laskentamallilla valtio tienaa siis 140 miljoonaa euroa tästä rysäyksestä. Laskennasta saataisiin tietysti vielä totuudenmukaisempi jos arvioidaan mahdollisten työttömien/julkisen sektorin paperinpyörittäjien kustannukset yksityiseen yritykseen työllistymisen sijaan.

Yhteensä tulot valtiolle(kunta lasketaan tähän):

65 + 30 + 146 + 252 + 140 = 633 miljoonaa(lisäksi jotain korkotuloja)

Menot = 100 miljoonaa. Onnenpyörän kustannusta en tähän laske, mutta veikkaan että hinnat alkaa muutamasta kympistä. 

Johtopäätökset: Todella surkealla sijoittamisella on tienattu puoli miljardia euroa 25 vuoden aikana. Todelliset hyödyt ovat moninkertaiset, koska ihmiset on saaneet duunia ja on ollut jotain tekemistä ryyppämisen sijaan ja ihmiset yrityksen sisällä ovat kehittyneet ja oppineet asioita ja sitä kautta on luotu pohjaa uusille innovaatioille yms.

Esimerkki on raaka ja yksinkertaistettu, mutta toivottavasti kenellekään ei enää jäänyt epäselväksi kuinka kannattavasta toiminnasta voisi olla kysymys. Seuraavassa osassa keskitytään sitten siihen miten rahaa tulisi lainata ja sijoittaa yrityksiin ja miksi. Ja tietenkin poljetaan nykyinen malli suohon.

Terveisin,

O.M.M

Kansantalous pähkinänkuoressa.

Moro,

Todella pitkän ajan jälkeen muistin, että minullahan oli blogi johon piti kirjoittaa viisauksia tai ainakin jotain sen kaltaista. Mediassa käsitellään tällä hetkellä valtavasti eurokriisiä ja eri vaihtoehtoja tilanteesta selviämiseksi ja tuntuu siltä, että toimittajat ovat täysin pihalla puhumattakaan johtavista poliitikoistamme, joita tosin voi ohjata muutkin motiivit kuin ihmisten valaiseminen. Jää siis nuoren Olli-Maunon tehtäväksi kertoa ymmärrykseni rajoissa mistä oikein ylipäätään on taloudessa kysymys ja miten rahaliitot ja pankit ovat sidoksissa yksityisen ihmisen talouteen.

Ennenkuin voidaan hypätä moderniin talouteen ja sen kiemuroihin on hyvä lähteä perusasioista liikenteeseen ja miettiä miksi on kehitetty raha, pankki ja korko. Olipa kerran maailma, jossa ihmiset elivät pienissä yhteisöissä ja päivän haasteet muodostuivat metsästyksestä ja majan tilkitsemisestä talvea varten sekä monennäköisistä arjen askareista, jotka liittyivät suoraan perustarpeiden tyydyttämiseen. Ihmisen luonteen mukaisesti kuitenkin ahneus,  kunnianhimo, halu kehittyä ja saada enemmän johtivat väistämättä siihen, että ihmisillä alkoi olla enemmän hyödykkeitä mitä tarvittiin oman porukan tyytyväisenä pitämiseen. Huomattiin myös, että osa ihmisistä olivat pirun taitavia metsästämään, kun taas toiset osasivat rakentaa asioita ja jotkut vaan löysivät aina parhaat sienipaikat. Syntyi ajatus asioiden vaihtamisesta eli kaupankäynnistä, joka myöhemmin rakentaisi pohjan suurten ihmismassojen elämiselle ja hyvinvoinnille. Hyödykkeiden määrän kasvaessa tuli kuitenkin eteen monia käytännön ongelmia ja syntyi ajatus arvon mittarista, johon asioiden arvoa voisi verrata ja käydä sillä kauppaa. Suorastaan nerokasta. Näin siis syntyi raha. Eli kysymys ei siis ole Saatanan keksinnöstä vaan ihan käytännön arkielämää helpottavasta innovaatiosta.

 Ihmisen halu omistaa ja saada enemmän on taustalla myös pankkien synnyssä. On luonnollista, että osa ihmisistä on onnekkaampia, älykkäämpiä ja nokkelampia kuin toiset, joka näkyy usein myös suurempana varallisuutena. Tämä luo luonnollisen win-win tilanteen rikkaiden ja ei-niin-rikkaiden välille. Rikkaat miettivät miten saisi rahaa enemmän, kun köyhemmät miettivät miten saisi samoja asioita kuin rikkaat ilman rahaa? Noh, rikas lainaa köyhälle rahaa ja hyötyy siitä saamalla lainaamalleen rahalle korkoa, jonka suuruus määräytyy koetusta riskistä sekä kilpailusta ja köyhä saa samanlaisen kiikkutuolin kuin rahaherra. Välissä vielä paikallinen kiikkutuolien tekijä hymyilee kun työtä tulee ja raha virtaa. Jälleen ihmiset kehittivät yhden todella merkittävän järjestelmän, joka mahdollistaa enemmän kaikille.

Tässä vaiheessa hypätään aikajanalla nykyhetkeen ja aletaan miettimään, että mitäs nykymaailmalle kuuluu? Noh, lainaaja ei enää tarvitse varallisuutta lainatakseen ja raha ei mittaa yksittäisen valtion hyödykkeiden kysyntää. Luonnolliset korjaavat voimat inflaatio ja deflaatio on käytännössä eliminoitu ja keskuspankki voi lainata rahaa edullisemmin kuin koskaan huonompiin kohteisiin kuin koskaan. Satoja miljardeja heitellään menemään maksukyvyttömille maille ja pankeille jo entuudestaan velkaisten maiden toimesta. Maapallon rahat ovat kiinalaisilla ja raaka-aineet suurinpiirtein venäläisillä. Jotain selkeästi tapahtui näille luonnollisille ja hyville järjestelmille, jotka syntyivät tarpeesta hyödyttämään kaikkia.

Palataan nyt miettimään asiaa yksittäisen ihmisen näkökulmasta ja mietitään mistä kansantaloudessa on kysymys. Ihmisellä on kolme valintaa, kun jotain hyödykettä halutaan: Hankkia se kansantalouden sisältä(kotimaasta), hankkia se kansantalouden ulkopuolelta(ulkomailta) tai tulla toisiin ajatuksiin ja olla ilman. Tästä pääsemme yhteen mediassa heiteltyyn käsitteeseen Suomen vientiriippuvuudesta. Mitä se on? Se on sitä, että olemme todella ahneita ja haluamme ulkomaisia hajuvesiä, vaatteita, autoja ja oikeastaan ihan kaiken mitä haluttavissa on ja olemme halukkaita tekemään näitä asioita äärimmäisen vähän niinkuin tyypillistä on pienelle ja hyvinvoivalle kansalle. No tällä tuontiriippuuvdella on luonnollinen vastapeluri eli vientiriippuvuus mikä käytännössä tarkoittaa riippuvuutta ihmisistä, jotka kehittävät ja valmistavat innovaatioita, joita muissa maissa halutaan ostaa. Eli siis oikeastaan olemme riippuvaisia, koska haluamme niin kovin paljon ja olemme kykenettömiä tai haluttomia tuottamaan näitä asioita itse.

Edellisen kappaleen turvin pääsemme hyvin käsittelemään rahaliittoja. Nimittäin itsenäisessä valuuttajärjestelmässä(kutsutaan kelluvaksi valuutaksi) rahan arvo määräytyy kysynnän mukaan, jolloin tasapaino viennin ja tuonnin välillä syntyy automaattisesti. Mitä vähemmän ulkomailla halutaan tavaraa sitä enemmän hinta tavaralla laskee ja tuontitavaran hinta nousee. Tämä johtaa siihen, että Armanin kamat alkaa vaikuttaa liian hintavilta ja vaikka kuinka ärsyttää niin on oltava ilman tai perustettava oma vastaava pulju. Kuulostaa tosi hyvältä Olli-Mauno, mutta onko tämä vain ymmärtämättömän ihmisen utopiaa? On sikäli kun ihmiset Norjassa, Ruotsissa ja Sveitsissä ovat esimerkiksi yhtä ymmärtämättömiä.

No miksi sitten on kehitetty valuuttaliitoja ja mitkä ovat hyödyt ja haitat verrattuna luonnolliseen talousjärjestelmään? Hyvä kysymys. Oma teoriani on, että jossain vaiheessa 70 ja 80-luvulla varakkaat ihmiset, joiden varallisuuden kehittyminen ei ollut kiinni vientiteollisuudesta ovat tapansa mukaan miettineet miten voisi rahalla saada vielä enemmän eli kuinka rahan ostovoimaa voisi kasvattaa niin, että huorat Thaimaassa olisivat ennätyksellisen halpoja vaikka nimellinen tulotaso ei nousisikaan. No sidotaan valuutta johonkin suureen valuuttaan, jolloin ikäänkuin Suomen on mahdollista saavuttaa Saksan työllä ja menestyksellä syntynyt ostovoima hyvinkin helposti. Nam.

No haittoja, onko niitä? Jos meidän talousviisailta kysytään niin järjestelmä on lähes täydellinen. Aion kuitenkin kumota tämän väitteen täydellisesti. Jos luit blogia puolihuolimattomasti niin nyt tarkkana, koska kerron miksi valuuttaliitto on erittäin suurella todennäköisyydellä toisille maille nopea ja toisille hidas hirttosilmukka, joka päätyy vahingoittamaan kaikkia(tosin osa maista selviää vähällä).

Ensinnäkin on hyvä hahmottaa minkälaiseen kaupankäyntiin valuuttakurssi vaikuttaa. Kilpailu ja korvattavuus. Mikäli viet ainutlaatuisia teleportteja maailmalle ja kukaan muu ei osaa niitä valmistaa on lähes täysin yhdentekevää mikä on valuutan arvo suhteessa muihin(poislukien tilanne, jossa ihminen ei voi ostaa hyödykettäsi koska hinta on noussut niin kovaksi). Usein puhutaan jalostusarvon merkityksestä, mutta tämä on vähän ymmärtämätöntä siinä mielessä, että raaka-aine voi myös olla ainutlaatuinen ja sitä ei tarvitse jalostaa että se käy kaupaksi hyvin.

Eli siis kysymys on kuitenkin sekundäärisestä asiasta hyvinkin usein. Jos firmassa tehdään kaikki asiat hyvin on enemmän kuin todennäköistä, että tuotteet menevät kaupaksi kuitenkin. Mutta on myös merkittäviä aloja joissa kehittämistä ei ehkä ole mahdollista tehdä enää kovinkaan paljoa ja valuuttakurssi määrittelee hyvin pitkälti kuinka paljon kauppaa on mahdollista tehdä.

Eli valuuttaliitossa usein kärsivät eniten ne, joilla on oma tuotanto on alkeellista ja noussut hintataso vaikuttaa eniten mahdollisuuteen viedä hyödykkeitä. No joku viisas jo tässä vaiheessa ajattelee, että mites ne valtavat edut kun saadaan ostaa tavaraa valuutta-alueen ulkopuolelta? Se on se viimeinen kuolinisku terveillekin maille, koska lienette joskus kuulleet siitä kuinka yhteisvaluutta tekee kaupan käynnin EMU-maiden kesken helpoksi ja luontevaksi? Pöyristyttävyydessään nerokas väite, joka jättää Hitlerin kyvyn harhauttaa kansalaisia kauas taakse. Koska kun ostat vahvalla eurolla hyödykkeitä niin hyötyäksesi siitä vahvasta valuutasta on sinun ihan oikeastikin ostettava se valuutta-alueen ulkopuolelta. Mikä tarkoittaa erittäin suurella todennäköisyydellä sitä, että ns. vahvoilla yhteisillä sisämarkkinoilla sitä ei ainakaan valmisteta.

Onko tästä todisteita sitten? Eikös nykyinen eurokriisi olekaan pankkikriisi? On ja ei. Liian korkea valuutta suhteessa kansantalouden tilaan aiheuttaa nopeasti kasvavaa työttymyyttä, koska ei vain ole kysyntää tavaralle. Työllisyyttä kompensoi hiukan tuontivetoiset bisnekset, jotka maahantuo hyödykkeitä sopuhintaan. Mutta milläs köyhä kansa näitä ostaa? No velallahan sitä. Eli käytännössä on tehty sellainen peliliike talouspolitiikassa, että valtio velkaantuu ja ihmiset velkaantuu korkotason pysyessä alhaisena jolloin voidaan puhaltaa hiukan eloa hetken aikaa työllisyyteen ja talouteen. Ja sitä velkaahan on euron olemassaolon aikana riittänyt. Eli nopeimmat esimerkit yhteisvaluutan ihanuudesta löytyy Kreikasta ja Espanjasta. Mutta Suomi tulee perässä varmasti, koska on täysin järjetön ajatus että tuotteidemme hinta on samalla viivalla suhteessa Saksaan. Kehittyneemmällä maalla katastrofi vain kestää kauemmin. Toki sitä voi nopeuttaa niin, että lainaa rahaa pankeille ja maille josta sitä ei koskaan saa takaisin.

No nyt on todella monien mutkien kautta todettu, että vituiksi menee ja pahasti. Mitä sitten pitäisi tehdä? Noh euroalue pitää saattaa tiensä päähän. Se ei ole maailmanloppu niinkuin on uskoteltu. Argentiina teki pienemmässä mittakaavassa konkurssin liitettyään todella typerästi valuuttansa dollariin ja vapautui sidonnaisuudesta sitä kautta ja tilanne korjaantui alle kymmenessä vuodessa kun hyödykkeet hakivat oikean hintansa maailmanmarkkinoilla. Suomi sai edellisestä valuuttaliitosta Saksan kanssa muutaman sadan miljardin laskun ja pääsi velattomasta valtiosta Eurooppa-liigaan todella perseaukisten valtioiden seuraksi. Vuosilta 85-91 taloushistoriasta löytyy tietoa tästä valuuttaputkisysteemistä joka oli kyllä yksi täydellisyyden ilmentymä jos joku siihen haluaa perehtyä. Kysymys oli Euron kanssa hyvinkin samanlaisesta systeemistä, jossa markka oli sidottu DEM:iin jolla saavutettiin todella vahva valuutta todella nopeasti ja totaalituho vielä nopeammin.

Pahoittelen sitä, että teksti saattaa sisältää kirjoitusvirheitä ja epäloogisuuksia, mutta toivottavasti sain jonkun ajattelemaan myös tätä puolta taloudesta ja ennenkaikkea sitä, että ehkä nykyinen taloustotuus ei olekaan niin yksinkertainen.

-Olli